Myötätunto on monella tapaa ihmisen hyvinvoinnin perusta. Sen saaminen ja antaminen on yksi perustarpeitamme. Sen avulla voimme muodostaa merkityksellisiä suhteita muihin. Se on liima, joka pitää koossa niin perheet, työyhteisöt kuin yhteiskunnatkin.
Mutta onko myötätunto nimenomaan ja yksinoikeudella meidän ihmisten kyky ja ominaisuus? Tuoreen tutkimuksen mukaan ei.
Mutta onko myötätunto nimenomaan ja yksinoikeudella meidän ihmisten kyky ja ominaisuus? Tuoreen tutkimuksen mukaan ei.
Vastajulkaistu eurooppalaistutkimus tarkasteli siniharakoiden auttamiskäyttäytymistä. Osa linnuista sai paljon ruokaa ja mahdollisuuden jakaa omastaan muille, vähemmälle jääneille linnuille. Jakamista todella tapahtui. Erityisen paljon apua saivat hyvin vähän ruokaa saaneet siniharakat, myös riippumatta siitä, kuinka kovasti vähemmälle jäänyt yksilö aneli lisää ruokaa. Tästä voidaan päätellä, että linnut olivat paitsi auttamishaluisia, myös kykeneviä arvioimaan lajikumppaniensa tilannetta.
Ajattelitko juuri, että linnut toimivat jonkinlaisen voimakkaan lajinsäilytysvaiston varassa? Kun taas me ihmiset teemme lähinnä rationaalisia päätöksiä? Yleisiä ajatuksia molemmat, vaikkeivät kovin paikkaansapitäviä.
Kun on tutkittu ihmisten päätöksentekoa, on todettu, että päätös on mitattavissa keskushermostomme toiminnassa jo ennen, kuin se saapuu tietoiseen mieleemme. On todettu, että kuunneltuamme tietynlaista musiikkia näemme meille näytetyissä kuvissa eri asioita. Että puolisovalintaamme vaikuttavat kumppaniehdokkaiden erittämät hormonit.
Mitä jos vihdoin hylkäisimme ajatuksen, että ihminen poikkeaa järkevyydessään kaikista muista eläimistä? Jos emme enää ylikorostaisi loogista päättelykykyämme ja jättäisi huomiotta muita vahvuuksiamme? Mitä jos vaikkapa työelämässä lakkaisimme ajattelemasta, että päätökset on tehtävä järjellä, eikä tunteilla ole siellä sijaa?
Mitä jos vihdoin hylkäisimme ajatuksen, että ihminen poikkeaa järkevyydessään kaikista muista eläimistä?
Ehkä sitä kautta voisimme löytää uuden näkökulman hyvinvointiimme, kokonaisvaltaisen myötätuntoisina eläiminä. Saisimme tarkemman käsityksen siitä, mitä tarvitsemme voidaksemme hyvin. Ja ymmärtäisimme paremmin siitä, mihin kaikkeen myötätuntoeläiminä kykenemme. Se kaikki on paljon muutakin kuin robottimainen logiikka.
Lue lisää: Artikkeli Nature-tiedelehdessä
Blogiteksti on ensimmäisenä julkaistu Sanna Leinon kanssa yhdessä ylläpitämässäni ’Mielen liikkeitä’ -blogissa.