Hupparihörhönä tunnettu somekaverini, mainio Sami Kuusela toi tietoisuuteeni, että myös seksileluja mainostetaan ympäristöväittämin. Markkinoilla on seksileluja, joiden markkinointiväittämiin kuuluvat muun muassa materiaalin kompostoitavuus ja valmistamisen ympäristövastuullisuus. Mutta tarvitseeko seksilelun olla ympäristöystävällinen?
Tästä sukeutui mukava keskustelu, jossa käytettiin sulavasti niin kutsuttua pisara meressä -argumenttia. Tätä väitettä käytetään eri muodoissaan hyvin monissa yhteyksissä. Viime aikojen ympäristökeskusteluissa argumentti on ollut vakiovieras: seksileluilla ei ole väliä, ruokavalinnoilla ei ole väliä, yhden ihmisen valinnoilla ei ole väliä, Suomen päätöksillä ei ole väliä, EU:lla ei ole väliä… Huomion kiinnittämisen melkein mihin tahansa voi torpata sillä, että juuri tuolla asialla ei ole väliä kokonaisuuden kannalta. Ympäristöasioissa otetaan vertailukohdaksi usein ’tehtaat Kiinassa’. (Jotka, jännä kyllä, ovat tuottaneet myös tämän minun tietokoneeni, tuon reppuni, nämä kynät, tuon lehtiön… ja kappas, kahvimukinkin pohjassa lukee made in China. Mutta se on toinen juttu se.)
Pisara meressä -argumentti toimii kaikkeen yhtä hyvin tai oikeastaan yhtä huonosti. Kiva jos löydetään se asia, jolla on kaikkein eniten väliä ja ruvetaan sitten muuttamaan sitä! Sen etsiminen (ja muuttaminen) ei kuitenkaan mitenkään loogisesti sulje pois huomion kiinnittämistä muihinkin asioihin. Jos minulla on euro rahaa, en tietenkään voi lahjoittaa sitä yhtä aikaa vasemmalle ja oikealle. Seksilelun hankkiminen on kuitenkin kulutusvalinta tuhansien muiden päivittäin tekemiemme valintojen joukossa. Ja jokainen meistä voi jokaisen kulutusvalinnan edellä miettiä, mitä kannattaisi tehdä. Jos haluamme tehdä ympäristöystävällisiä valintoja, pystymme ihan hyvin samalla kauppareissulla SEKÄ valitsemaan ympäristöystävällisen seksilelun, ottamaan kylmäkaapista kauramaidon ETTÄ menemään kotiin bussilla. (Tämä tietysti vaatii sen, että meitä ympäröi yhteiskunta, joka takaa meille riittävän toimeentulon ja kannustaa tuomaan tarjolle ympäristöystävällistä kulutettavaa. Mutta sekin on toinen juttu se.)
Toinen ongelma pisara meressä -argumentissa on sen sisältämä liudentumisväite, joka lapsilla esiintyy usein muodossa ’kaikki muutkin saa’. Jos jokin on väärin, se ei ala olla oikein sen takia, että joku muu jossain tekee jotain, joka on myös väärin tai jopa enemmän väärin. En edes halua ottaa tähän mitään superiljettävää esimerkkiä. Kirjoitanpa siis, että onko kenenkään mielestä täysin ok, jos lyön puolisoani nyrkillä – koska jossakin muualla joku lyö puolisoaan keittiöveitsellä. Enpä usko. Kyllä, kyseessä on aivan eri asia kuin vaikkapa ympäristöteot. Mutta asiaa vaihtamalla logiikka ei muuksi muutu. Ympäristöhaitallinen teko on ympäristöhaitallinen teko myös silloin, kun se on tuhansien kaltaistensa joukossa. Näin myös seksilelun hankintaan ja käyttöön liittyviä tekoja kannattaa tarkastella yhtä kerrallaan. Jos vaikkapa halutaan yleisesti ottaen tehdä ympäristöystävällisiä valintoja, kannattaa ensin miettiä, tarvitseeko uutta seksilelua ollenkaan. Sen jälkeen voi napata ostoskoriin ympäristöystävällisimmän vaihtoehdon, käyttää sitä ympäristöystävällisesti (Patterit vai akut? Niiden jälkikäsittely?) ja lopulta hävittää sen ympäristöystävällisesti. Ihmisillä on tarve elää omien arvojensa mukaisesti. Tutkitusti kärsimme, jos joudumme tekemään tekoja, jotka eivät vastaa arvojamme eivätkä oikeudentuntoamme. Pisara meressä -argumentti on usein yhdenlainen laastari siihen isoon haavaan, jonka jatkuva väärin toimiminen meihin on tehnyt. Mitä jos lopetettaisiin laastaroiminen ja alettaisiin hoitaa varsinaista haavaa? Tehtäisiin yhä useammassa asiassa arvojemme mukaisia valintoja, olivat kyseessä sitten ympäristöarvot, sosiaalinen oikeudenmukaisuus tai kaveria ei jätetä -periaate.