Minulle on ollut tutkijana tärkeää, että siitä mitä teen, on jollekulle hyötyä. Kuulostaa ehkä itsestään selvältä – mutta sitä se ei minulle aina ole ollut.
Sanojen ’tiede’ ja ’hyöty’ yhdistäminen voi mennä myös pahasti pieleen. Jos tiedettä rahoitetaan pelkän hyödyllisyyden ehdoilla, on joku määrittelemässä, keitä hyötyjät ovat ja miten hyötyä mitataan. Tällaisessa tarkastelussa pieniääniset ihmisryhmät ja vasta pitkällä aikajänteellä hyödylliset hankkeet saattavat jäädä jalkoihin. Pitää myös muistaa, että monet tieteen hyödyllisimmistä löydöksistä penisilliinistä alkaen on tehty vahingossa.
Hyödyllisyysjumppaa olen saanut omalla urallani tehdä muun muassa CoPassion -tutkimusprojektia käynnistettäessä silloisen huikean tiimimme kanssa. Professori Anne Birgitta Pessin johdolla saimme rahoittajamme Tekesin – ja siinä sivussa itsemmekin uskomaan – että teologisessa tiedekunnassa tehtävästä tutkimuksesta voi olla ihan konkreettista hyötyä suomalaisille yrityksille.
Voin kertoa, että tuo hyödyllisyysjumppa ei ole ollut helpoimmasta päästä. Mutta hyötyajattelu on tuonut minulle antoisimpia hetkiä tutkijanurallani: väsymyksen ja epäonnistumisten hetkinä olen voinut muistuttaa itseäni siitä, että joillekuille ihan oikeille ihmisille on minun työstäni ihan oikeaa hyötyä.
Viisaus – Käyttäjän opas -kirjan keskeinen syntysyy on, että me kirjoittajat halusimme tuoda uusimman viisaustutkimuksen antimet mahdollisimman monien ulottuville. Halusimme, että mahdollisimman monet voisivat hyötyä siitä, mitä viisaudesta ja viisastumisesta tiedetään. Jollakin tapaa koen sen myös tutkijan velvollisuudeksi. Jos meillä on tiedossa mahdollinen lääke, oli se sitten malariaa tai typeryyttä vastaan, meidän on kerrottava se – toki mahdollisten reunaehtojen kera.
Tiedekirjojen kohdalla puhutaan usein tieteen popularisoinnista. Minulle tämä tiedemaailman ja muun maailman välillä liikkuminen on kuitenkin vahvasti kaksisuuntainen tie. En ajattele vain tekeväni tutkimusta ja sen tuloksia ymmärrettäviksi, enkä varsinkaan heitteleväni armopaloja kansalle tieteellisestä norsunluutornista. Ajattelen itse olevani oppimassa uutta ja rikastuttamassa tiedemaailmaa vuorovaikutuksessa tavallisten, erilaisten ihmisten kanssa. Hienolta kuulostavat teoriat saattavat murentua yhden arkisen viisaan havainnon voimasta. Monenlaisten, erilaisia kokemuksia läpikäyneiden ihmisten kanssa keskustelu voi myös tuoda tieteen tekemiseen aivan uniikkeja näkökulmia.
Kirjan julkaisemisella haluankin kutsua mahdollisimman monet mukaan viisauskeskusteluun meidän tavallisten, erilaisten tutkijaihmisten kanssa. Siinä voisimme kaikki viisastua.
(Teksti on julkaistu Tuuma kustannuksen blogissa 23.4.2020)
Popularisointi on ainut tapa saada tietoa koko kansan luettavaksi, mukavan näköinen kirja, kevennetty versio yliopisto tutkimuksesta. Itse teen töitä psykiatrian polilla dialeketisen käyttäytymisterapian parissa, ohjaan ryhmää ja pidän yksilöistuntoja. Keskeinen teema on miten saada viisas mieli käyttöön, intuitio luotettavaksi kaveriksi. Järjen ja tunteiden yhteispeli, siitä muodostuu tunteiden säätely. Ihmiset hyötyvät tiedosta/teoriasta mielen taustalla. Aivojen toiminnasta, asiat eivät vain tapahdu vaan taustalla on prosessit joita voidaan avata ja voimme vaikuttaa omaan toimintaamme ja ajatteluumme. Meillä on mersut alla ja ajamme kuin ladalla 🙂 Hirveää haaskuuta ja lisäksi aiheutamme paljon kärsimystä olemalla ei-tietoisia asioista, käyttäydymme kuin apinat savannilla vaikka cortex on käytössä.
Satuin sivuillesi eläintieteiden sivuilta ja huomasin että mielenkiintoinen aihe sinulla! Ja tärkeä! Vain rummuttamalla asioita eri suunnista tietoisuus lisääntyy ja elämä helpottuu kun tiedämme lisää. Kiitos! Aila Porvoosta